Blogin tulevaisuus

Olen tässä hetken miettinyt tämän blogin tulevaisuutta. Haluaisin kovasti kirjoittaa ylös muistoja odotusajalta, mutta koen että tekstien julkisuus rajoittaa niiden sisältöä. En halua puhua asioista niin, että meidät voisi selkeästi niistä tunnistaa, mutta koen että teksti ei ole minullekaan sitten enää henkilökohtaista. Minua voisi myöhemmin harmittaa että olen kirjoitellut niin aneemia tekstiä minulle niin supertärkeästä asiasta ja ajasta elämässä.

Joten valitettavasti koen että blogi sanoo nyt heipat - tai ainakin pitää jonkin aikaa hiljaisuutta. Voihan olla että jossain kohtaa tarvitsen itsekin vertaistukea tätä kautta ja olisihan se kiva kirjoittaa välillä kuulumisia  Taidan ostaa itselleni ihan perinteisen päiväkirjan ja alkaa rustata syvimpiä ajatuksiani sinne! :)

Olen iloinen jos joku on tykännyt blogistani tai saanut vertaistukea.

Loppuun vielä lyhyesti että masussa 21+0 (!) kaikki hyvin, rakenneultra oli hieno kokemus, saatiin sukupuoliveikkaus (ja äidinvaistoni tukee tätä myös ;)) ja saan päivittäin mojovia potkuja vauvalta :)

Onko siellä joku?

Jo jouluviikoilla olin alkanut havaitsemaan pieniä kuplatuntemuksia vatsassa, mutta niitä tuli aika harvakseen ja epäilin että sekoitanko tuntemuksia mahan normaaliin toimintaan. Rv 16 alkupuolella päätin huolestua vauvasta - on turhauttavaa odottaa viikkojen päässä olevaa rakenneultraa, kun sydänääniä ei kuule itse eikä liikkeistä ole vielä varmuutta.

Miehellekin asiaa itkin, mutta sitten tsemppasin ja päätin luottaa että kaikki on todennäköisesti hyvin. Neuvolaankin voisi varmaan päästä sydänääniä kuuntelemaan, mutta en halunnut vaikuttaa neuroottisemmalta kuin olen ;) Kuitenkin, kyseisen päivän iltana mies piti masulle pienen puhuttelun (heh) ja heti alkoivat selkeät liikkeet oikealla alavatsalla! Siellä se tyyppi siis on ja heiluu. Tunne oli hyvin elohiirimäinen ja kupliva. Todellakin uusi tunne vatsalla.

Tuosta (olikohan rv 16+4) olen lähes joka päivä tuntenut jotain. Pari päivää on ollut välissä etten ole mielestäni tuntenut liikkeitä, mutta kyllähän vauva siellä kääntyilee ja voi potkia istukkaankin päin (jonka sijaintia en tiedä, mutta veikkaisin sen olevan vatsani edessä ja vasemmalla puolella).

Tänään on rv 17+6 ja edelleen odottelen vauvalta selkeitä, kovia potkuja ja liikkeitä. Ensi viikolla on onneksi neuvolakäynti ja aion pyytä sydänäänten kuuntelua, jos sitä ei muuten tehtäisi. Rakenneultraan on vielä kolme viikkoa ja odotan sitä jo todella paljon.

Ensi kerralla voisin kyllä kirjoitella liikkumisistani ja elintavoista, kun ne asiat ovat nyt olleet kovasti mielessä. Ihana viikonloppu parhaiden tyyppien kanssa edessä, lähdetään entiseen kotikaupunkiin yhdessä!

Loppuvuoden 2013 tapahtumia

Hupsista, lähes kuukausi aikaa vierehtänyt oman blogin parista. Vointi on kyllä ollutkin niin hyvä, että välillä saa muistella että sitä tosiaan ollaan vielä raskaana :)

Kurkkailin tuossa hieman kalenteria, että mistä on jäänyt kirjoittamatta. Rv 13 minulla oli toinen neuvola ja lääkäriaika. Terkkarin luona katsottiin nopeasti paino (+2kg), virtsanäyte ja verenpaine. Kaikki olivat ok. Lääkärin tarkistus oli huvittava, sillä koko homma hoitui kuin liukuhihnalla. Lyhyt alapään check (kaikki kuulemma ok), kohdun asennon tarkistus ja sitten ne sydänäänet. Heti ei kuulunut kun lääkäri etsi vatsan oikealta puolelta, mutta vasemmalla puolella pamppailivatkin heti kovaa <3 ihanin ääni kyllä tuo.

Myöskin rv 13 olin sokerirasituksessa. Pco lisää riskiä raskausajan diabetekseen, siksi kävin tuolla jo näin aikaisessa vaiheessa raskautta. Olin valmistautunut aivan järkyttävään oloon, koska ennen testiä pitää paastota 12h. Sain miehen mukaan seuraksi. Koko homma olikin yllättävän helppo, tosin parin tunnin odottelu aulassa mummojen ja pappojen kanssa hieman hajottavaa. Litku maistui todella sokeriselta appelsiinimehutiivisteeltä. Ei tullut paha olo ja rasituksen jälkeen mentiin heti lounassalaateille :) Mitään ei ole neuvolan suunnalta kuulunut tuloksiin liittyen, joten oletan että ne olivat kunnossa.

Rv 14 olikin jouluviikko. Vietimme aikaa perheidemme kanssa ja syötiin hyvin. Lähisuku sai kuulla vauvauutiset ja kaikki olivat todella iloisia. Tulevat isoisovanhemmat yllätettiin antamalla lahjaksi kehystetyt ultrakuvat meidän pallopäästä <3 Aattona minulla oli päällä vartalonmyötäinen mekko, jossa kivasti näkyi jo pieni masunalku. Mies oli taaskin kuunnellut höpötyksiäni kun sain lahjaksi Doomoo Buddy-imetystyynyn. Sen kanssa on ihan huippu nukkua.

Rv 15 oli minulla myöskin tärkeä ja hauska viikko, sillä täytin vuosia (26!) ja juhlistimme tätä pienillä kakkukahveilla lähipiirin kanssa. Sain myös paljon vauvaan liittyviä lahjoja: lahjakortin H&M äitiysvaatteita varten, Kuinka kasvattaa bébé?-kirjan (hyvä muuten!), vauvalle nalle, vauvakirja. Uuden vuoden aattona parhaat ystävämme tulivat meille viettämään iltaa ja jäivät yöksikin. Syötiin hyvin, pelailtiin ja huolehdittiin (ainakin minä) koirien paukkukestävyydestä.

Vaikken mitään uudenvuodenlupauksia tehnytkään, tein silti sopimuksen lähikuntosalin kanssa. Sali oli helppo valita, sillä mieheni pumppaa siellä nelisen kertaa viikossa ja on kiva mennä sinne yhdessä. Voisinkin kirjoitella raskausajan liikkumisistani jossain kohtaa vielä lisää.

Näinä viikkoina masu on hissukseen kasvanut, mutta vielä mitään hurjaa raskausvatsaa ei kyllä ole. Vointi oli myös todella todella hyvä.

Me likes sundays

Ihana rento sunnuntaiaamu :) saatoin ystäväni bussille ja tulin kotiin syömään lisää aamupalaa. Kahvia, pekonia, munaa..pari suklaakonvehtia.

Muutama kaveri tuli siis yökylään ja juteltiin ja naurettiin pitkälle yöhön. Tulin myös kaapista vauvan kanssa ja kaikki olivat tosi iloisia :) kuulemma ei tullut yhtään yllätyksenä tämä.

Yksi näistä kavereista on itse asiassa ainut läheinen äiti-ihminen, jonka tunnen. Onkin kiva kun voi hänen kanssaan vähän jakaa näitä juttuja ja kysellä kaikkea :)

Kuulemma masustani jo näkee että siellä joku on :) tuli hyvä mieli!

Mulla on ollut tosi hyvä olo, rinnat aristaa mutta muuten ihan normi olo. Tosin öisin on ilmeisesti jotain kohdun kasvukipuja ja välillä on vaikea löytää sopivaa asentoa. Oon jo ottanut käyttöön yhden tyynyn jalkojen väliin - sellainen pötkötyyny ois kyllä ihan mahtava.

13+1 (!) ♡

Onni ♡

Kaikki hyvin masussa, vaikka jännitin aika paljon.

Sydän sykki ja pienen kädet heiluivat kovaa vauhtia :D Kaikki oli lääkärin mukaan juuri niin kuin pitääkin, niskaturvotusta vain 0,9mm ja muutkin riskit olivat minimaaliset.

Ultra tehtiin jo vatsan päältä, mikä tuntui hienolta. Eiköhän se maha siitä pikkuhiljaa ala kasvaa.

Sormia oli viisi kummassakin kädessä ja syke puksutti reippaasti. Ja näytti niin vauvalta jo meidän 5,5cm ihminen :)

Taisi olla elämäni tähän astisesti hienoin kokemus :) onneksi sain jakaa sen mieheni kanssa ♥

12+2

Kuulumisia

Hetkinen vierähtänyt blogimaailmasta, kaikki on hyvin kuitenkin.

Pahoinvointia oli aika runsaasti tuossa viime kuukauden aikana, kerran tuli kuitenkin vaan laatattua :/ Kun muisti pitää syömisvälit lyhyinä niin selvisi siitäkin.

Olo oli muutenkin aika kaamea. Olin väsynyt, masentunut, turvonnut ja ajattelin että raskaanaolohan on ihan kaameaa :D

Nyt viimeisen viikon ajan olen tuntenut itseni taas normaaliksi ihmiseksi :) syödä pitää edelleen useammin, mutta tuntuu että ajatukset ovat kirkkaammat.

Masu ei ole oikeastaan vielä yhtään kasvanut, turvotusta on kyllä iltaisin. Odotan niin vauvavatsaa ja potkuja ♡

Huominen jännittää - nt-ultra. Ei ole mitään syytä miksei kaikki olisi hyvin, mutta silti vähän pelottaa.

Minä ja vaavi 12+1 :)

Toinen ar-ultra

Käytiin tänään pikaisesti äitiysultrassa ja pieni vauvahan siellä edelleen oli :) Viikotkin nyt vahvistuivat ja bébé on 8+6, huomenna poksuu siis viikot, hurjaa!

Alkion koko oli 19,8mm ja oikeassa paikassa oli. Sykkeestä ei ollut puhetta, mutta eiköhän olisi tullut puheeksi jos sitä ei olisi ollut.

Saatiin taas kuva ja tyyppi on jo ihan vauvan näköinen, en kestä. Naurattaa kun ajattelen että tuolla mahassa se kaveri vaan hengaa ja on.

Olotiloissa ei ole hurraamista. Olen väsynyt, surkea ja turvonnut. Kolmen tunnin välein tulee huippaus ja äklötys jos en ole syönyt. Raikkaampaa olotilaa odotellessa.. pienen kuva jääkaapin ovessa onneksi muistuttaa miksi olo on näin jäätävä.

Rentouttavaa viikonloppua!