Blogin tulevaisuus

Olen tässä hetken miettinyt tämän blogin tulevaisuutta. Haluaisin kovasti kirjoittaa ylös muistoja odotusajalta, mutta koen että tekstien julkisuus rajoittaa niiden sisältöä. En halua puhua asioista niin, että meidät voisi selkeästi niistä tunnistaa, mutta koen että teksti ei ole minullekaan sitten enää henkilökohtaista. Minua voisi myöhemmin harmittaa että olen kirjoitellut niin aneemia tekstiä minulle niin supertärkeästä asiasta ja ajasta elämässä.

Joten valitettavasti koen että blogi sanoo nyt heipat - tai ainakin pitää jonkin aikaa hiljaisuutta. Voihan olla että jossain kohtaa tarvitsen itsekin vertaistukea tätä kautta ja olisihan se kiva kirjoittaa välillä kuulumisia  Taidan ostaa itselleni ihan perinteisen päiväkirjan ja alkaa rustata syvimpiä ajatuksiani sinne! :)

Olen iloinen jos joku on tykännyt blogistani tai saanut vertaistukea.

Loppuun vielä lyhyesti että masussa 21+0 (!) kaikki hyvin, rakenneultra oli hieno kokemus, saatiin sukupuoliveikkaus (ja äidinvaistoni tukee tätä myös ;)) ja saan päivittäin mojovia potkuja vauvalta :)

Onko siellä joku?

Jo jouluviikoilla olin alkanut havaitsemaan pieniä kuplatuntemuksia vatsassa, mutta niitä tuli aika harvakseen ja epäilin että sekoitanko tuntemuksia mahan normaaliin toimintaan. Rv 16 alkupuolella päätin huolestua vauvasta - on turhauttavaa odottaa viikkojen päässä olevaa rakenneultraa, kun sydänääniä ei kuule itse eikä liikkeistä ole vielä varmuutta.

Miehellekin asiaa itkin, mutta sitten tsemppasin ja päätin luottaa että kaikki on todennäköisesti hyvin. Neuvolaankin voisi varmaan päästä sydänääniä kuuntelemaan, mutta en halunnut vaikuttaa neuroottisemmalta kuin olen ;) Kuitenkin, kyseisen päivän iltana mies piti masulle pienen puhuttelun (heh) ja heti alkoivat selkeät liikkeet oikealla alavatsalla! Siellä se tyyppi siis on ja heiluu. Tunne oli hyvin elohiirimäinen ja kupliva. Todellakin uusi tunne vatsalla.

Tuosta (olikohan rv 16+4) olen lähes joka päivä tuntenut jotain. Pari päivää on ollut välissä etten ole mielestäni tuntenut liikkeitä, mutta kyllähän vauva siellä kääntyilee ja voi potkia istukkaankin päin (jonka sijaintia en tiedä, mutta veikkaisin sen olevan vatsani edessä ja vasemmalla puolella).

Tänään on rv 17+6 ja edelleen odottelen vauvalta selkeitä, kovia potkuja ja liikkeitä. Ensi viikolla on onneksi neuvolakäynti ja aion pyytä sydänäänten kuuntelua, jos sitä ei muuten tehtäisi. Rakenneultraan on vielä kolme viikkoa ja odotan sitä jo todella paljon.

Ensi kerralla voisin kyllä kirjoitella liikkumisistani ja elintavoista, kun ne asiat ovat nyt olleet kovasti mielessä. Ihana viikonloppu parhaiden tyyppien kanssa edessä, lähdetään entiseen kotikaupunkiin yhdessä!

Loppuvuoden 2013 tapahtumia

Hupsista, lähes kuukausi aikaa vierehtänyt oman blogin parista. Vointi on kyllä ollutkin niin hyvä, että välillä saa muistella että sitä tosiaan ollaan vielä raskaana :)

Kurkkailin tuossa hieman kalenteria, että mistä on jäänyt kirjoittamatta. Rv 13 minulla oli toinen neuvola ja lääkäriaika. Terkkarin luona katsottiin nopeasti paino (+2kg), virtsanäyte ja verenpaine. Kaikki olivat ok. Lääkärin tarkistus oli huvittava, sillä koko homma hoitui kuin liukuhihnalla. Lyhyt alapään check (kaikki kuulemma ok), kohdun asennon tarkistus ja sitten ne sydänäänet. Heti ei kuulunut kun lääkäri etsi vatsan oikealta puolelta, mutta vasemmalla puolella pamppailivatkin heti kovaa <3 ihanin ääni kyllä tuo.

Myöskin rv 13 olin sokerirasituksessa. Pco lisää riskiä raskausajan diabetekseen, siksi kävin tuolla jo näin aikaisessa vaiheessa raskautta. Olin valmistautunut aivan järkyttävään oloon, koska ennen testiä pitää paastota 12h. Sain miehen mukaan seuraksi. Koko homma olikin yllättävän helppo, tosin parin tunnin odottelu aulassa mummojen ja pappojen kanssa hieman hajottavaa. Litku maistui todella sokeriselta appelsiinimehutiivisteeltä. Ei tullut paha olo ja rasituksen jälkeen mentiin heti lounassalaateille :) Mitään ei ole neuvolan suunnalta kuulunut tuloksiin liittyen, joten oletan että ne olivat kunnossa.

Rv 14 olikin jouluviikko. Vietimme aikaa perheidemme kanssa ja syötiin hyvin. Lähisuku sai kuulla vauvauutiset ja kaikki olivat todella iloisia. Tulevat isoisovanhemmat yllätettiin antamalla lahjaksi kehystetyt ultrakuvat meidän pallopäästä <3 Aattona minulla oli päällä vartalonmyötäinen mekko, jossa kivasti näkyi jo pieni masunalku. Mies oli taaskin kuunnellut höpötyksiäni kun sain lahjaksi Doomoo Buddy-imetystyynyn. Sen kanssa on ihan huippu nukkua.

Rv 15 oli minulla myöskin tärkeä ja hauska viikko, sillä täytin vuosia (26!) ja juhlistimme tätä pienillä kakkukahveilla lähipiirin kanssa. Sain myös paljon vauvaan liittyviä lahjoja: lahjakortin H&M äitiysvaatteita varten, Kuinka kasvattaa bébé?-kirjan (hyvä muuten!), vauvalle nalle, vauvakirja. Uuden vuoden aattona parhaat ystävämme tulivat meille viettämään iltaa ja jäivät yöksikin. Syötiin hyvin, pelailtiin ja huolehdittiin (ainakin minä) koirien paukkukestävyydestä.

Vaikken mitään uudenvuodenlupauksia tehnytkään, tein silti sopimuksen lähikuntosalin kanssa. Sali oli helppo valita, sillä mieheni pumppaa siellä nelisen kertaa viikossa ja on kiva mennä sinne yhdessä. Voisinkin kirjoitella raskausajan liikkumisistani jossain kohtaa vielä lisää.

Näinä viikkoina masu on hissukseen kasvanut, mutta vielä mitään hurjaa raskausvatsaa ei kyllä ole. Vointi oli myös todella todella hyvä.