kp 7, yk 3
Täällä vietetään kp seiskaa, menkat ovat ohi ja ihan kivoilla fiiliksillä mennään :) Tänään päästään kurkkaan meidän tulevaa asuintaloa - oma kämppä on vielä rakenteilla, joten sinne ei päästä. Nähdään kuitenkin muutama vastaava asunto ja näkee vähän mitä materiaaleja siellä on jne :)
Viikonloppuna olin katsomassa kaverin perhettä. Heillä on kaksivuotias poika ja nyt parin kuukauden ikäinen pikkumies myös. Olivat kumpikin suloisia ja oli ihana pitää pitkästä aikaa aivan pientä sylissä. Pistin vauvan miehenkin syliin ja sepäs oli mukava näky ;)
Mietin etukäteen että iskeekö tuon jälkeen paha vauvakuume. Vauvelin osalta kyllä, hän oli niin ihanan tuntuinen siinä sylissä, painava ja lämmin ja pieni :) Hoivavietti heräsi. Kuitenkin toisten lapsiarjen katsominen on aina jotenkin..ehkä vähän ahdistavaa? Kun ne eivät ole omia lapsia ja vanhempien käytöstä katsoo aina sivusta ja miettii miten itse tekisi asioita, ei osaa suhtautua lasten ininöihin ja vaatimuksiin samalla tavalla kuin vanhemmat varmasti osaavat. Monihan sanoo ettei oikein pidä muiden lapsista, omat on ne omat ihmiset. Emmehän tykkää kaikista aikuisistakaan, miksi sitten kaikista lapsista.
Tuli taas mieleen se kysymys, että olenko vielä valmis "tuollaiseen arkeen", haluanko lapsia kun se on "tuollaista"? Vaikka ihan eri juttuhan se meidän perhe olisi, meidän koti, jutut, tavat, hellittelyt.
Mutta nämä lapset olivat siis tosi mukavia pikkutyyppejä. Tällaisia ajatuksia vain tuli mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti